Kertomus nuorten kalamatkalta Läsäkoskella

 

Läsäkosken kalareissu 18.- 20.7.2014

 

Perinteinen Juniorireissu suuntautui tällä kertaa Kangasniemen Läsäkoskelle. Kohde on kotimaassa hienon paikan maineessa, joten porukallamme olikin mukavia paineita perjantaisessa kokoontumisessa Kievarin pihalla. Kalamiehet tuppasivat kaikki Jounin kyytiin, lienee jo kalavinkkien jakoon. Niinpä Pertsan kyytiin mahtui helposti Annika ja Juha, sekä läjä kalastustavaroita.

 

Mikkelistä seurue hankki eväät. Konsepti oli selvä, kesäisiä grilliruokia. Jokainen valitsi oman maun mukaan, joten makuasioista ei tarvinnut viikonloppuna kiistellä. Kangasniemellä oltiinkin jo ajoissa. Jopa niin nopeasti, että Huitilan Matin kalastusesittelyt jäivät siinä ohessa saamatta.

 

Saapumisesta hienoon Villa Taimeneen oli kulunut vartti, kun jo ensimmäiset heitot Alakoskien niskalle laskeutuivat. Jesse taisi olla ensimmäinen. Muu porukka asettui taloksi mukavasti, tilaa oli yllin kyllin. Kovimmat kalamiehet nukkuisivat alakerrassa.

 

Alkupaineiden tasaannuttua, alettiin arvioida hieman tilannetta ja porukan jakaantumista. Syödäkin piti. Sami ja Jesse jo ehtivät hävitä kalalle. Ensimmäinen takaisku sattui, kun Samilta katkesi vapa. Pertsa kuitenkin ehätti tarjoamaan omansa, joten kalastus ei tulisi kärsimään. Eikä kaverit sitten sitä liioin keskeyttäneetkään. Annika oli hieman huolissaan; tällä helteellä kahluuhousuissa juosten pitäisi ainakin joskus muistaa edes juoda. Koska sää oli kalastuksen kannalta hieman hankala, arvioita tehtiin niin, että illan viilentyessä ja aamulla voisi olla otollisin hetki.

 

Jesse, Miro ja Sami, hätäisen ruokailun jälkeen, suuntasivat Keskikoskille. Joonas Juhan kanssa päättivät kokeilla Alakosken loppuliukua. Keskikoskille ilmestyi kalakolmikon ja Pertsan lisäksi Matti. Vihdoin porukka sai ajankohtaista infoa. Matti selostikin kalapaikat ja mahdollisten erilaisten ottiperhojen etuja ja tarjontaa. Selväksi tuli, ettei näin lämpimällä vedellä taimenten saanti olisi helppoa, eikä säässä muutenkaan tulisi muutoksia. Helle jatkuisi. Kalakolmikko saikin muutaman taimenen. Todellista jytkyä ei tullut, vaikkakin lisäksi varovaisia tärppejä. Säynettä sen sijaan koskessa riitti. Joonas Alakoskella yhytti yhden taimenen, mutta rantamatalien kalalaji vaihtui ahveneksi. Vihdoin yöllisellä tauolla grillattiin lisää. Jesse ja Sami aikoivat nukkua vain muutaman tunnin ja iskeä aamulla Keskikoskille uudestaan.

 

Ennen kukonlaulua Juha totesikin, että kaksikko olikin jo matkalla. Aamulla tulikin muutama pätevä tärppi sekä pari taimenta tilastoon. Auringon kiivettyä korkeammalle, Jesse ja Sami olivat todenneet taimenet passiivisiksi ja ryhtyivät muiden lajien höynäyttämiseen. Popperi kelpasi. Jesse vipusikin retken suurimman kalan joesta, kolmikiloinen hauki sai jatkaa kesää koskella. Kaksikko kalasti vielä Keskikoskien eteläväylän, joten kaikkia kalastusalueita koluttiin tehokkaasti.

 

Päivällä tankattiin evästä ja hätisteltiin paarmoja. Kalaillasta tulisi helteinen. Joonas halusi kalastaa Keskikosket paikan jo rauhoituttua. Hänellä oli eräs viikonlopun parhaista strategioista; pieni streameri päässä ja larva sivuperukkeessa. Jonkun ajan kuluttua iltapäivällä Jouni saikin etiäisen ja saapui parahiksi paikalle, kun Joonaksella oli napannut kunnon kala. Kamppailu ikuistui videolle. Kaikki näkivät mökillä oikein lohiluokan kamppailun, joka päättyi kosken kasvatin voittoon. Joonas totesikin mökillä – Oishan se ollu kiva saada – että jännittävää oli. Jesse, Miro ja Sami kalastivat muita kaloja ja illaksi oli taas aikomus Keskikoskille. Matkalla myös puruperukkein varustetuilla streamerillä härnättäisiin haukia. Sinne suuntasivat myös Joonas ja Juha, koska pääteltiin, että kuohuisimpana kalat olisivat kaikkein hapekkaimmassa vedessä. Ilta oli hiljaisempi. Pari tärppiä, muutama muu kalalaji. Matti poikkesi taas sillalle. Saimme taas ainakin kunnon infot, sekä illan pimetessä muutama taimenen pyöräyskin näkyi ylävirrassa. Hän totesikin, että vesi alkaa mennä jo kriittiseksi. (Tätä kirjoitettaessä Läsäkoski onkin suljettu kalastukselta liian korkean vedenlämpötilan takia. Lohikalat kärsivät liikaa)

 

Sanonta ”hyvä kalamies tietää milloin kala ei nappaa” toteutuikin aamun suunnitelmia tehtäessä. Jesse, Miro ja Sami päättivätkin olla menemättä aamulla. Toisaalta takana olikin jo iso rupeama, joten ihmekös tuo jos väsytti. Jouni, Pertsa ja Annika olivat huolehtineet saunasta ja evästäkin pöydässä riitti.

 

Joonas sen sijaan viitasi kintaalla moisille uskomuksille kelin vaikutuksesta kalastukseen. Kalastus Juhan kanssa suunniteltiin niin, että varovaisesti kalastetaan kaikki otollisimmat paikat Keskikoskelta. Aamu oli edellistä lämpimämpi, molemmat kalastajat koukuttivat pienet taimenet. Sitten kaksikon perhoihin purivatkin ainoastaan muut lajit. Joonas kalasti vielä viimeisiä hetkiä ennen sovittua paluuta mökille, kun taas nappasi hankalasta paikasta. Eihän Juha osannut sellaista kameraa käyttää, joten ikuistuksesta tuli amatööritasoa. Kala varmasti kuitenkin painui mieleen.

 

Samia tultiin hakemaan aamupäivällä Ruunaankoskille. Muut jäimme virittämään huvilaa luovutuskuntoon ja pakkaamaan tavarat. Puolen päivän jälkeen tyytyväinen seurue jättikin saalisraportit Matille ja yhteisesti todettiin, että Läsälle voisi tehdä uusiakin reissuja. Toki ehkä paremmalla ajankohdalla. Kun Tuohikotissa syötiin vielä Pizzaa ja burgereita, oli lopun ajomatka Kotkaan tuntia vaille tehty kalareissu.

 


Juha Sipinen

 

 

 

Tuolta löytyy kuvia matkalta:

www.kotkanperhokalastajat.fi/index.php/galleria/ddd

 

Tuolta löytyy video matkalta:

www.youtube.com/watch?v=ObIFu5z7rZQ