Nuorten kalamatkakertomus

Seuramme nuorimmille tarkoitettu kalamatka 11.-12.8. suuntautui Ristiinan Kuomiojoelle. Matkalle osallistuivat Joonas Koho, Jesse Räisänen, Miro Helynen, Vertti Kettunen ja Tuomas Outinen. Lisäksi matkalle osallistuivat valvojina Jouni Koho ja Heikki Helynen.

Aikaisen aamuherätyksen jälkeen kokoonnuttiin Kievarilla ja jakaanuuttiin autoihin. Menimatkalla poikkesimme pienellä välipalalla. Kaikille meille tuntemattomalle Kuomiojoellle pääsimme ilman harhailuja ja hieman etuajassakin. Tutustuimme hieman jokeen ennen kalastuslupamme alkamista, jolloin totesimme pintomisista päätellen että siellähän on kalaa runsaastikin.

Kalastusalue oli pituudeltaan vain n. 200 metriä ja leveydeltään 2-10 m. Joki oli kooltaa sopiva seuruellemme sillä joukossa poikia jotka eivät olleet vielä paljoa kalastelleet. Joki oli ylä osaltaan kurussa joten näkymät olivat hien

Eikun vehkeet kasaan ja kalastuslupamme alkua odottamaan, joka osoittautui nuorille hieman pitkäksi. "Eiks vois jo aloittaa?" "Onks kello jo paljon?" Kalastus alkoi ja saalistakin alkoi tulla. Joonas sai ahvenen ja hauen, mutta kirjolohet vielä väistelivät poikien perhoja. Ensimmäisen kirjolohen sai Jesse, vaikkakin kala oli kiinni selästä. Luonnollisesti se vapautettiin sillä kalastuslupa käsitti 5 tunnin kalastuksen jolloin sai ottaa vain 1 kirjolohen sekä kalan otettuaan tuli kalastus lopettaa.

Minun ollessa ostoksilla kävi joella Kuomionjoen kalastusvastaava katsatamassa tilannetta ja lupasi että voidaan kalastaa enemmänkin kuin 5 tuntia luvallamme sekä voidaan poistaa joesta valkohomeisia kaloja jos niitä ilmenee. Reilua meininkiä. kalastusvastaa puhui että nyt joken vesi olisi korkealla. joten mielestämme meille sattui hyvä tuuri, sillä jos vesi olisi ollut matalammalla olisi kalastus ollut huomattavasti vaatimattomanpaa.

Teimme laavulla pikaisen kenttälounaan jotta nuoret kalastajien alut jaksaisivat jatkaa kalastusta.

Kovalla yrittämisellä kaikki saivat kirjolohia siimojensa päihin mutta ainioastaan Jesse ja Joonas saivat useita kirjoja saaliiksi. Kaikki muut paitsi yksi kala laskettiin vapaaksi ja saaliiksi otetetussa kalassa oli hieman valkohometta. Valkohomeesta viis - pannulle ja suihin. Tai siis Vertin suihin, joka söi melkei koko vajaan kilosen kalan!

Vertillä ja Tuomaksella into kalastukseen säilyi vaikkeivät olleet saaneen kaloja maihin asti. Mirolla hieman mielenkiinto meinasi kadota, mutta pienellä opastuksella löytyi vimma kalastukseen takaisin.

Kalastelimme laavu yläpuolisessa suvannossa kaloja, jotka vain seurasi ja tökkivät perhoja, mutta eivät ottaneet leecheihin kiinni. Polarisoivilla laseilla näki kaloja lähes kokoajan. Kovalla yrittämisellä Miro ja Tuomas saivat kalat siintä siimojensa päihin, mutta karkuuttivat ne kuitenkin. Siinä kovaa opetusta kalastamisesta.

Kalastusaikamme olessa lopuillaan nuorten kalastusinto oli huipussaan ja lopettaminen oli hieman vaikeaa. Kalastelimmekin joen kalastusvastaavan luvalla hieman kalastusajan ylikin. Mutta sitten täytyi lopettaa ja laittaa kalamat kasaan ja autoihin. Intoa oli kalastukseen sillä tuli ehdotuksia ettei huomenna mentäisi Tykkimäelle vaan tultaisiin takaisin kalaan Kuomiojoelle. Päätimme kuitenkin mennä seuraavana päivänä Tykkimäelle.

Mökillemme oli puolen tunnin ajomatka ja mökki osoittautuihin erittäin hyväksi, siis lähes luksusmökiksi. Kohot majoittautuivat mökin alakerran suureen makuuhuoneeseen, loput pojat valtasivat yläkerran valtavan suuren huoneen omakseen. Allekirjoittaneelle jäi jäljelle yläkerran vain 30 neliön aulahuone. Eli tilaa olisi ollut ties kuin monelle muullekin kalastajalle.

Saunan lämpiämistä odotellessa pojat kävivät soutelemassa mokin veneellä lähellä rantaa. Varusteina luonnollisesti pelastusliivit. Lupaa kanootin käyttöön emme antannu.  Saunomisen ohella kävimme uimassa Kallaveden kylmässä vedessä, 16 astetta vain. Siis ne jotka rohkenivat.

Iltaruuaksi valmistimme wrappejä/tortilloja vai mitä lie olivat. Täytteiksi kanaa ja jauhelihaa sopivan makuisiksi maustettuina. Näyttivät maistuvan kaikille. Ruokailun lomassa ja sen jälkeen seurasimme Lontoon olympialaisten miesten keihänheiton finaalia. Odotuksemme olivat korkealla ja ajoittain myös äänitasokin. Pronssia tuli.

Sitten maaten tai siis yritystä nukkumaan menosta. Luonnollisesti siitä seurasi kikattelua, naurua ja rääkäisyjä. Päivän väsyttäminä yläkerran pojatkin kuitenkin väsähtivät melko pian. Sitten liiallinen makean ja suolaisen syönti kostautui sillä se mikä menee alas voi tulla myös ylöskinpäin. Muutaman suu huutelun jälkeen Vertin pahoinvointi rauhoittui ja yö saapui Tyrnihovin mökille.

Olimme sopineet herätyksen kello 9, mutta suureksi yllätykseksi muut paitsi Miro olivat hereillä jo kello 8!!!!! Ilman minkäänlaista herettelyhuutoja. Ja Mirokin tuli alas ensimmäisellä herätyskerralla. Ihmeiden aika ei ole ohi!!

Aamupalat suihin ja paikkojen siivoamisen ja pakkailuiden lomassa Muumit aiheuttivat hieman hilpeyttä poikien kesken.

Matkalla Tykkimäen suuntaan pysähdyimme ihastelemaan huoltoaseman pihalla olevaa vanhaa venäläistä Mi-8 kuljtushelkopteria. Eivät taisi pojatkaan mennä moisen laitteen kyytiin.

Tykkimäen hilavitkuttimet viihdyttivät poikia ja hieman isompiakin hieman liiikaakin, sillä allekirjoittanut meni ensimmäisen ja taatusti viimeisen kerran alueen korkeimman laitteen kyytiin, korkeutta vaatimattomat 72 m ja nopeus ylhäällä 70 km/h. Minä ei enään ikinä - pojat uudestaan ja uudestaan. Tais olla Tuomakselle ja etenkin Vertille liikaa huvipuiston uutuus laite LoopFighter, sillä se aiheutti pahoinvointia heille. Tai lupasi mennä siihen uudestaan jos minäkin menesin, eli emme menneet.

Paluumatka Kotkaan meni nopeasti ja sovittiin että pyritään ensi vuodeksikin järjestämään vastaava reissu. Kuitenkin niin että jätettäisiin huvipuistot väliin ja keskityttäisiin pelkästään kalastukseen. En näe että sille olisi mitään esteitä.

Kiitokset kaikille reissulle osallistuville. Matka oli mahtava!

Kuvia matkasta löytyy TÄÄLTÄ